pyylevyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pyylevyys (40)
- se, että on pyylevä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpyːleʋyːs/
- tavutus: pyy‧le‧vyys
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyylevyys | pyylevyydet |
| genetiivi | pyylevyyden | pyylevyyksien |
| partitiivi | pyylevyyttä | pyylevyyksiä |
| akkusatiivi | pyylevyys; pyylevyyden |
pyylevyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyylevyydessä | pyylevyyksissä |
| elatiivi | pyylevyydestä | pyylevyyksistä |
| illatiivi | pyylevyyteen | pyylevyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyylevyydellä | pyylevyyksillä |
| ablatiivi | pyylevyydeltä | pyylevyyksiltä |
| allatiivi | pyylevyydelle | pyylevyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyylevyytenä | pyylevyyksinä |
| translatiivi | pyylevyydeksi | pyylevyyksiksi |
| abessiivi | pyylevyydettä | pyylevyyksittä |
| instruktiivi | – | pyylevyyksin |
| komitatiivi | – | pyylevyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pyylevyyde- | |
| vahva vartalo | pyylevyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
pyylevyyt- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan pyylevä vartalosta pyylev- ja suffiksista -yys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on pyylevä
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pyylevyys Kielitoimiston sanakirjassa