pyyhe

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pyyhe (48-D)

  1. tarkoitukseen soveltuvasta materiaalista, us. tekstiilistä tai paperista, valmistettu esine, jota käytetään pois pyyhkimiseen, kuivaamiseen tms.
  2. (arkikieli) pyyheliina
    Ota pyyhe ja ala kuivat astioita.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈpyːɦe̞ˣ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pyyhe pyyhkeet
genetiivi pyyhkeen pyyhkeiden
pyyhkeitten
partitiivi pyyhettä pyyhkeitä
akkusatiivi pyyhe; pyyhkeen pyyhkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi pyyhkeessä pyyhkeissä
elatiivi pyyhkeestä pyyhkeistä
illatiivi pyyhkeeseen pyyhkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pyyhkeellä pyyhkeillä
ablatiivi pyyhkeeltä pyyhkeiltä
allatiivi pyyhkeelle pyyhkeille
muut sijamuodot
essiivi pyyhkeenä pyyhkeinä
translatiivi pyyhkeeksi pyyhkeiksi
abessiivi pyyhkeettä pyyhkeittä
instruktiivi pyyhkein
komitatiivi pyyhkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

astiapyyhe, froteepyyhe, kasvopyyhe, keittiöpyyhe, kosteuspyyhe, kylpypyyhe, käsipyyhe, paperipyyhe, pellavapyyhe, pyyhekangas, pyyhekuiva, pyyhekumi, pyyheliina, pyyhepaperi, saunapyyhe, talouspyyhe, tiskipyyhe, vieraspyyhe

Idiomit[muokkaa]

  • heittää pyyhe kehään — luovuttaa (peräisin nyrkkeilystä)
  • saada pyyhkeitä — saada moitteita

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pyyhe Kielitoimiston sanakirjassa