pyydystäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pyydystäjä (10)
- henkilö tai eläin, joka pyydystää jotakin
- Minkki on nopea pyydystäjä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpyːdysˌt̪æjæ/
- tavutus: pyy‧dys‧tä‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyydystäjä | pyydystäjät |
| genetiivi | pyydystäjän | pyydystäjien (pyydystäjäin) |
| partitiivi | pyydystäjää | pyydystäjiä |
| akkusatiivi | pyydystäjä; pyydystäjän |
pyydystäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyydystäjässä | pyydystäjissä |
| elatiivi | pyydystäjästä | pyydystäjistä |
| illatiivi | pyydystäjään | pyydystäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyydystäjällä | pyydystäjillä |
| ablatiivi | pyydystäjältä | pyydystäjiltä |
| allatiivi | pyydystäjälle | pyydystäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyydystäjänä | pyydystäjinä |
| translatiivi | pyydystäjäksi | pyydystäjiksi |
| abessiivi | pyydystäjättä | pyydystäjittä |
| instruktiivi | – | pyydystäjin |
| komitatiivi | – | pyydystäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyydystäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pyydystäjä Kielitoimiston sanakirjassa