pysäytin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pysäytin (33)
- jonkin pysäyttämiseen käytettävä laite tai muu väline
- ovenpysäytin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpysæy̯t̪in/ tai /ˈpysæˌyt̪in/
- tavutus: py‧säy‧tin / py‧sä‧y‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pysäytin | pysäyttimet |
| genetiivi | pysäyttimen | pysäyttimien pysäytinten |
| partitiivi | pysäytintä | pysäyttimiä |
| akkusatiivi | pysäytin; pysäyttimen |
pysäyttimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pysäyttimessä | pysäyttimissä |
| elatiivi | pysäyttimestä | pysäyttimistä |
| illatiivi | pysäyttimeen | pysäyttimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pysäyttimellä | pysäyttimillä |
| ablatiivi | pysäyttimeltä | pysäyttimiltä |
| allatiivi | pysäyttimelle | pysäyttimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pysäyttimenä (pysäytinnä) |
pysäyttiminä |
| translatiivi | pysäyttimeksi | pysäyttimiksi |
| abessiivi | pysäyttimettä | pysäyttimittä |
| instruktiivi | – | pysäyttimin |
| komitatiivi | – | pysäyttimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pysäyttime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pysäytin- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pysäytin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]pysäytin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pysäyttää