pyhitys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pyhitys (39)
- pyhittäminen
- (uskonto) tapahtuma uskovan elämässä, jossa itse uskova tai jokin muu asia erotetaan Pyhäksi Jumalalle epäpyhästä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpyhit̪ys/
- tavutus: py‧hi‧tys
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyhitys | pyhitykset |
| genetiivi | pyhityksen | pyhitysten pyhityksien |
| partitiivi | pyhitystä | pyhityksiä |
| akkusatiivi | pyhitys; pyhityksen |
pyhitykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyhityksessä | pyhityksissä |
| elatiivi | pyhityksestä | pyhityksistä |
| illatiivi | pyhitykseen | pyhityksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyhityksellä | pyhityksillä |
| ablatiivi | pyhitykseltä | pyhityksiltä |
| allatiivi | pyhitykselle | pyhityksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyhityksenä | pyhityksinä |
| translatiivi | pyhitykseksi | pyhityksiksi |
| abessiivi | pyhityksettä | pyhityksittä |
| instruktiivi | – | pyhityksin |
| komitatiivi | – | pyhityksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyhitykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pyhitys- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä pyhittää (heikko vartalo pyhitä- + -ys)
Käännökset[muokkaa]
1. pyhittäminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
2. tapahtuma, jossa itse uskova tai jokin muu asia erotetaan Pyhäksi Jumalalle
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pyhitys Kielitoimiston sanakirjassa