puutto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- Määritelmä puuttuu.
- sukupuutto
Substantiivi
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puutto | puutot |
| genetiivi | puuton | puuttojen |
| partitiivi | puuttoa | puuttoja |
| akkusatiivi | puutto; puuton |
puutot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puutossa | puutoissa |
| elatiivi | puutosta | puutoista |
| illatiivi | puuttoon | puuttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puutolla | puutoilla |
| ablatiivi | puutolta | puutoilta |
| allatiivi | puutolle | puutoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puuttona | puuttoina |
| translatiivi | puutoksi | puutoiksi |
| abessiivi | puutotta | puutoitta |
| instruktiivi | – | puutoin |
| komitatiivi | – | puuttoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | puuto- | |
| vahva vartalo | puutto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kohta, johon nuotta tarttuu helposti kiinni
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |