puutiainen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puutiainen (38)
- punkkeihin kuuluva kahdeksanjalkainen verta imevä eläin, joka saattaa purressaan levittää tauteja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuːt̪iˌɑi̯nen/
- tavutus: puu‧ti‧ai‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puutiainen | puutiaiset |
| genetiivi | puutiaisen | puutiaisten puutiaisien |
| partitiivi | puutiaista | puutiaisia |
| akkusatiivi | puutiainen; puutiaisen |
puutiaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puutiaisessa | puutiaisissa |
| elatiivi | puutiaisesta | puutiaisista |
| illatiivi | puutiaiseen | puutiaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puutiaisella | puutiaisilla |
| ablatiivi | puutiaiselta | puutiaisilta |
| allatiivi | puutiaiselle | puutiaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puutiaisena (puutiaisna) |
puutiaisina |
| translatiivi | puutiaiseksi | puutiaisiksi |
| abessiivi | puutiaisetta | puutiaisitta |
| instruktiivi | – | puutiaisin |
| komitatiivi | – | puutiaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puutiaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puutiais- | |
Etymologia[muokkaa]
puu + -iainen[1]; T on oletettavasti kantasanan kaksitavuiseksi tekevä täyte.
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. puutiainen.