puutarhakeinu

Suomi

Substantiivi

puutarhakeinu (1)

1. erityisesti ulkona käytettäväksi suunniteltu, tavallisesti jalkatuella tai ritilämäisellä lattialla ja joskus myös katoksella varustettu riippukeinu, jossa on tyypillisesti usean henkilön istuttava selkänojallinen penkki tai kaksi, jolloin istumasuunnat ovat vastakkain

Etymologia

• yhdyssana sanoista puutarha ja keinu