puuni

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puuni (5)

  1. puunilaisten puhuma foinikian kielen myöhäismuoto
  2. puunaaminen, puunaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puuni puunit
genetiivi puunin puunien
(puunein)
partitiivi puunia puuneja
akkusatiivi puuni;
puunin
puunit
sisäpaikallissijat
inessiivi puunissa puuneissa
elatiivi puunista puuneista
illatiivi puuniin puuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puunilla puuneilla
ablatiivi puunilta puuneilta
allatiivi puunille puuneille
muut sijamuodot
essiivi puunina puuneina
translatiivi puuniksi puuneiksi
abessiivi puunitta puuneitta
instruktiivi puunein
komitatiivi puuneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puuni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puuni

  1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 1. persoonassa
    Se on minun puuni.
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 1. persoonassa
    Tuon puuni oksat jo viheriöivät.
  3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 1. persoonassa
    Ainoa puuni kaadettiin luvatta.
  4. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
    Minun puuni ovat hyväkuntoisia.
  5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
    Kaikki puuni karsittiin.