puskuri

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puskuri (6)[1]

  1. auton tai muun ajoneuvon osa, jonka on tarkoitus ottaa ensimmäisenä vastaan törmäyksessä ja vaimentaa sitä
  2. (kemia) aine, joka absorboi pH:n muutoksia, yleensä puskuriliuos
  3. vaihteluja tasaamaan käytettävä välivarasto
    Työeläkejärjestelmän EMU-puskurit
  4. (tietotekniikka) muistialue, jossa varastoidaan dataa sen käsittelyä tai eteenpäin lähettämistä varten

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puskuri puskurit
genetiivi puskurin puskurien
puskureiden
puskureitten
partitiivi puskuria puskureita
puskureja
akkusatiivi puskuri;
puskurin
puskurit
sisäpaikallissijat
inessiivi puskurissa puskureissa
elatiivi puskurista puskureista
illatiivi puskuriin puskureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puskurilla puskureilla
ablatiivi puskurilta puskureilta
allatiivi puskurille puskureille
muut sijamuodot
essiivi puskurina puskureina
translatiivi puskuriksi puskureiksi
abessiivi puskuritta puskureitta
instruktiivi puskurein
komitatiivi puskureine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

etupuskuri, joustopuskuri, puskuriliuos, puskurivaikutus, puskurivaltio, puskurivyöhyke, päätepuskuri, takapuskuri

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6