purevuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

purevuus (40)

  1. se, että on pureva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpureʋuːs/
  • tavutus: pu‧re‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purevuus purevuudet
genetiivi purevuuden purevuuksien
partitiivi purevuutta purevuuksia
akkusatiivi purevuus;
purevuuden
purevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi purevuudessa purevuuksissa
elatiivi purevuudesta purevuuksista
illatiivi purevuuteen purevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi purevuudella purevuuksilla
ablatiivi purevuudelta purevuuksilta
allatiivi purevuudelle purevuuksille
muut sijamuodot
essiivi purevuutena purevuuksina
translatiivi purevuudeksi purevuuksiksi
abessiivi purevuudetta purevuuksitta
instruktiivi purevuuksin
komitatiivi purevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo purevuude-
vahva vartalo purevuute-
konsonantti-
vartalo
purevuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan pureva vartalosta purev- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]