puolitus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puolitus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuo̯lit̪us/
- tavutus: puo‧li‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puolitus | puolitukset |
genetiivi | puolituksen | puolitusten puolituksien |
partitiivi | puolitusta | puolituksia |
akkusatiivi | puolitus; puolituksen |
puolitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puolituksessa | puolituksissa |
elatiivi | puolituksesta | puolituksista |
illatiivi | puolitukseen | puolituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puolituksella | puolituksilla |
ablatiivi | puolitukselta | puolituksilta |
allatiivi | puolitukselle | puolituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puolituksena | puolituksina |
translatiivi | puolitukseksi | puolituksiksi |
abessiivi | puolituksetta | puolituksitta |
instruktiivi | – | puolituksin |
komitatiivi | – | puolituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puolitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puolitus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä puolittaa (puolit- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. puolittaminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puolitus Kielitoimiston sanakirjassa