punoja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

punoja (10)

  1. henkilö, joka punoo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpunojɑ/
  • tavutus: pu‧no‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punoja punojat
genetiivi punojan punojien
(punojain)
partitiivi punojaa punojia
akkusatiivi punoja;
punojan
punojat
sisäpaikallissijat
inessiivi punojassa punojissa
elatiivi punojasta punojista
illatiivi punojaan punojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi punojalla punojilla
ablatiivi punojalta punojilta
allatiivi punojalle punojille
muut sijamuodot
essiivi punojana punojina
translatiivi punojaksi punojiksi
abessiivi punojatta punojitta
instruktiivi punojin
komitatiivi punojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo punoja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • punoja Kielitoimiston sanakirjassa