pullistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pullistuminen (38)
- teonnimi verbistä pullistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pullistuminen | pullistumiset |
| genetiivi | pullistumisen | pullistumisten pullistumisien |
| partitiivi | pullistumista | pullistumisia |
| akkusatiivi | pullistuminen; pullistumisen |
pullistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pullistumisessa | pullistumisissa |
| elatiivi | pullistumisesta | pullistumisista |
| illatiivi | pullistumiseen | pullistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pullistumisella | pullistumisilla |
| ablatiivi | pullistumiselta | pullistumisilta |
| allatiivi | pullistumiselle | pullistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pullistumisena (pullistumisna) |
pullistumisina |
| translatiivi | pullistumiseksi | pullistumisiksi |
| abessiivi | pullistumisetta | pullistumisitta |
| instruktiivi | – | pullistumisin |
| komitatiivi | – | pullistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pullistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pullistumis- | |