pukari

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pukari (6)

(arkikieltä) riidanhaluinen, väkivaltainen henkilö, usein yhdyssanan osana

Ääntäminen[muokkaa]

IPA: /ˈpukɑri/
tavutus: pu‧ka‧ri

Etymologia[muokkaa]

mahdollisesti sekoittunut suomenruotsin murteellisesta sanasta båkare ’tonkija, päällekäyvä ihminen’ ja ruotsin sanasta pukare ’patarumpali’, joka esiintyy vanhassa kirjasuomessa muodossa pukari.^[1]

Käännökset[muokkaa]

1. riidanhaluinen, väkivaltainen henkilö

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pääpukari, riitapukari, tappelupukari

Aiheesta muualla[muokkaa]

pukari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.

[1] Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.

[1]