puhuva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]puhuva
- sellainen, joka puhuu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuhuʋɑ/
- tavutus: pu‧hu‧va
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]puhuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puhua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhuva | puhuvat |
| genetiivi | puhuvan | puhuvien (puhuvain) |
| partitiivi | puhuvaa | puhuvia |
| akkusatiivi | puhuva; puhuvan |
puhuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhuvassa | puhuvissa |
| elatiivi | puhuvasta | puhuvista |
| illatiivi | puhuvaan | puhuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhuvalla | puhuvilla |
| ablatiivi | puhuvalta | puhuvilta |
| allatiivi | puhuvalle | puhuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhuvana | puhuvina |
| translatiivi | puhuvaksi | puhuviksi |
| abessiivi | puhuvatta | puhuvitta |
| instruktiivi | – | puhuvin |
| komitatiivi | – | puhuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | puhuva- | |
| vahva vartalo | puhuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- puhuva Kielitoimiston sanakirjassa