puhututtaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]puhututtaminen (38)
- teonnimi verbistä puhututtaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhututtaminen | puhututtamiset |
| genetiivi | puhututtamisen | puhututtamisten puhututtamisien |
| partitiivi | puhututtamista | puhututtamisia |
| akkusatiivi | puhututtaminen; puhututtamisen |
puhututtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhututtamisessa | puhututtamisissa |
| elatiivi | puhututtamisesta | puhututtamisista |
| illatiivi | puhututtamiseen | puhututtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhututtamisella | puhututtamisilla |
| ablatiivi | puhututtamiselta | puhututtamisilta |
| allatiivi | puhututtamiselle | puhututtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhututtamisena (puhututtamisna) |
puhututtamisina |
| translatiivi | puhututtamiseksi | puhututtamisiksi |
| abessiivi | puhututtamisetta | puhututtamisitta |
| instruktiivi | – | puhututtamisin |
| komitatiivi | – | puhututtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhututtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhututtamis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi puhututtaa + johdin -minen