puhkua

Suomi

Verbi

puhkua (52) (taivutus[luo])

1. puuskuttaa, ähkiä, puhkia

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuhkuɑˣ/
• tavutus: puh‧ku‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: puhkuminen, puhkunta

Idiomit

• innosta puhkuen
  1. hyvin innokkaasti

Aiheesta muualla

• puhkua Kielitoimiston sanakirjassa