puhkeava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puhkeava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puhjeta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhkeava | puhkeavat |
| genetiivi | puhkeavan | puhkeavien (puhkeavain) |
| partitiivi | puhkeavaa | puhkeavia |
| akkusatiivi | puhkeava; puhkeavan | puhkeavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhkeavassa | puhkeavissa |
| elatiivi | puhkeavasta | puhkeavista |
| illatiivi | puhkeavaan | puhkeaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhkeavalla | puhkeavilla |
| ablatiivi | puhkeavalta | puhkeavilta |
| allatiivi | puhkeavalle | puhkeaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhkeavana | puhkeavina |
| translatiivi | puhkeavaksi | puhkeaviksi |
| abessiivi | puhkeavatta | puhkeavitta |
| instruktiivi | – | puhkeavin |
| komitatiivi | – | puhkeavine |