puhelu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhelu (2)[1]

  1. kahden puhelimen välinen puheyhteys
  2. puhelemisen toteutus
    Monilta puhelu käy huonosti nenätysten, mutta kännykässä se onkin eri juttu.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi puhelu puhelut
genetiivi puhelun puhelujen
puheluiden
puheluitten
(puheluin)
partitiivi puhelua puheluita
puheluja
akkusatiivi puhelu; puhelun puhelut
Sisäpaikallissijat
inessiivi puhelussa puheluissa
elatiivi puhelusta puheluista
illatiivi puheluun puheluihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi puhelulla puheluilla
ablatiivi puhelulta puheluilta
allatiivi puhelulle puheluille
Muut
essiivi puheluna puheluina
translatiivi puheluksi puheluiksi
abessiivi puhelutta puheluitta
instruktiivi puheluin
komitatiivi puheluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aikapuhelu, henkilöpuhelu, hätäpuhelu, kaukopuhelu, kotimaanpuhelu, matkapuhelu, neuvottelupuhelu, paikallispuhelu, puheluaika, puhelujakso, puheluluokka, puhelumaksu, puhelunlaskentasykäys, puhelunlaskija, puhelunvälittäjä, puhelunvälitys, puhelupaikka, puhelupalvelu, puheluputki, puhelusarja, ulkomaanpuhelu, verkkoryhmäpuelu vuoropuhelu, yksinpuhelu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2