puhdistin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhdistin (33)

  1. laite, jolla puhdistetaan jotakin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhdistin puhdistimet
genetiivi puhdistimen puhdistimien
puhdistinten
partitiivi puhdistinta puhdistimia
akkusatiivi puhdistin;
puhdistimen
puhdistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi puhdistimessa puhdistimissa
elatiivi puhdistimesta puhdistimista
illatiivi puhdistimeen puhdistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhdistimella puhdistimilla
ablatiivi puhdistimelta puhdistimilta
allatiivi puhdistimelle puhdistimille
muut sijamuodot
essiivi puhdistimena
(puhdistinna)
puhdistimina
translatiivi puhdistimeksi puhdistimiksi
abessiivi puhdistimetta puhdistimitta
instruktiivi puhdistimin
komitatiivi puhdistimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhdistime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puhdistin-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta puhdistaa (puhdista- + -in)

Käännökset[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

puhdistin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puhdistaa