puhaltava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puhaltava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puhaltaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhaltava | puhaltavat |
| genetiivi | puhaltavan | puhaltavien (puhaltavain) |
| partitiivi | puhaltavaa | puhaltavia |
| akkusatiivi | puhaltava; puhaltavan | puhaltavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhaltavassa | puhaltavissa |
| elatiivi | puhaltavasta | puhaltavista |
| illatiivi | puhaltavaan | puhaltaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhaltavalla | puhaltavilla |
| ablatiivi | puhaltavalta | puhaltavilta |
| allatiivi | puhaltavalle | puhaltaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhaltavana | puhaltavina |
| translatiivi | puhaltavaksi | puhaltaviksi |
| abessiivi | puhaltavatta | puhaltavitta |
| instruktiivi | – | puhaltavin |
| komitatiivi | – | puhaltavine |