pudottaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pudottaja (10)
- joku joka on pudottanut jonkin
- painonpudottaja
- suurin pudottaja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pudottaja | pudottajat |
| genetiivi | pudottajan | pudottajien (pudottajain) |
| partitiivi | pudottajaa | pudottajia |
| akkusatiivi | pudottaja; pudottajan |
pudottajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pudottajassa | pudottajissa |
| elatiivi | pudottajasta | pudottajista |
| illatiivi | pudottajaan | pudottajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pudottajalla | pudottajilla |
| ablatiivi | pudottajalta | pudottajilta |
| allatiivi | pudottajalle | pudottajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pudottajana | pudottajina |
| translatiivi | pudottajaksi | pudottajiksi |
| abessiivi | pudottajatta | pudottajitta |
| instruktiivi | – | pudottajin |
| komitatiivi | – | pudottajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pudottaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |