protokolla

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

protokolla (10)[1]

  1. henkilöiden keskinäisestä arvojärjestyksestä riippuva toimintatapa
  2. (tietotekniikka) kommunikointitapa kahden järjestelmän välillä
  3. kokouksen pöytäkirja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈprot̪oˌkolːɑ/
  • tavutus: pro‧to‧kol‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi protokolla protokollat
genetiivi protokollan protokollien
(protokollain)
partitiivi protokollaa protokollia
akkusatiivi protokolla;
protokollan
protokollat
sisäpaikallissijat
inessiivi protokollassa protokollissa
elatiivi protokollasta protokollista
illatiivi protokollaan protokolliin
ulkopaikallissijat
adessiivi protokollalla protokollilla
ablatiivi protokollalta protokollilta
allatiivi protokollalle protokollille
muut sijamuodot
essiivi protokollana protokollina
translatiivi protokollaksi protokolliksi
abessiivi protokollatta protokollitta
instruktiivi protokollin
komitatiivi protokolline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo protokolla-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • protokollan mukainen - pöytäkirjan laatimisen tarkkoja muodollisuuksia tai ohjesäännöstöä noudattava

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10