prologi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]prologi (5)
- (kirjallisuustiede) esipuhe (tavallisesti kirjallisen teoksen)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈprologi/
- tavutus: pro‧lo‧gi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | prologi | prologit |
| genetiivi | prologin | prologien (prologein) |
| partitiivi | prologia | prologeja |
| akkusatiivi | prologi; prologin |
prologit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | prologissa | prologeissa |
| elatiivi | prologista | prologeista |
| illatiivi | prologiin | prologeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | prologilla | prologeilla |
| ablatiivi | prologilta | prologeilta |
| allatiivi | prologille | prologeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | prologina | prologeina |
| translatiivi | prologiksi | prologeiksi |
| abessiivi | prologitta | prologeitta |
| instruktiivi | – | prologein |
| komitatiivi | – | prologeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | prologi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |