prologi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

prologi (5)[1]

  1. (kirjallisuustiede) esipuhe (tavallisesti kirjallisen teoksen)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈprologi/
  • tavutus: pro‧lo‧gi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi prologi prologit
genetiivi prologin prologien
(prologein)
partitiivi prologia prologeja
akkusatiivi prologi;
prologin
prologit
sisäpaikallissijat
inessiivi prologissa prologeissa
elatiivi prologista prologeista
illatiivi prologiin prologeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi prologilla prologeilla
ablatiivi prologilta prologeilta
allatiivi prologille prologeille
muut sijamuodot
essiivi prologina prologeina
translatiivi prologiksi prologeiksi
abessiivi prologitta prologeitta
instruktiivi prologein
komitatiivi prologeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo prologi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5