prokuristi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- henkilö, jolla on yrityksen nimenkirjoitusoikeus eli prokura, oikeus tehdä sopimuksia yrityksen puolesta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | prokuristi | prokuristit |
| genetiivi | prokuristin | prokuristien (prokuristein) |
| partitiivi | prokuristia | prokuristeja |
| akkusatiivi | prokuristi; prokuristin |
prokuristit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | prokuristissa | prokuristeissa |
| elatiivi | prokuristista | prokuristeista |
| illatiivi | prokuristiin | prokuristeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | prokuristilla | prokuristeilla |
| ablatiivi | prokuristilta | prokuristeilta |
| allatiivi | prokuristille | prokuristeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | prokuristina | prokuristeina |
| translatiivi | prokuristiksi | prokuristeiksi |
| abessiivi | prokuristitta | prokuristeitta |
| instruktiivi | – | prokuristein |
| komitatiivi | – | prokuristeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | prokuristi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- prokuristi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5