potku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

potku (1)

  1. jalalla tehty äkkinäinen liike, erit. kuin kohteena on jokin johon yritetään osua
    potku takapuoleen, potku oveen
  2. (urheilu) jalkapallossa palloon kohdistettu, sen johonkin lähettävä potku
  3. (kuvaannollisesti) ...
    Chili antaa jauhelihakastikkeelle potkua.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpot̪ku/
  • tavutus: pot‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi potku potkut
genetiivi potkun potkujen
partitiivi potkua potkuja
akkusatiivi potku;
potkun
potkut
sisäpaikallissijat
inessiivi potkussa potkuissa
elatiivi potkusta potkuista
illatiivi potkuun potkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi potkulla potkuilla
ablatiivi potkulta potkuilta
allatiivi potkulle potkuille
muut sijamuodot
essiivi potkuna potkuina
translatiivi potkuksi potkuiksi
abessiivi potkutta potkuitta
instruktiivi potkuin
komitatiivi potkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo potku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aasinpotku, alkupotku, banaanipotku, itkupotkuraivari, karatepotku, kulmapotku, kärkipotku, maalipotku, onnenpotku, potkukelkka, potkulauta, potkunyrkkeilijä, potkunyrkkeily, potkupallo, potkupuku, potkupyörä, rangaistuspotku, saksipotku, takapotku, vapaapotku

Idiomit[muokkaa]

  • saada uutta potkua = saada uutta intoa jonkin tekemiseen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • potku Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

potku

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta potka