postpositio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]postpositio (3)
- (kielitiede) nominaalisen päälausekkeensa jälkeen tuleva suhdesana, esim. jälkeen (vrt. prepositio):
- Talven jälkeen tulee kevät.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpost̪poˌsit̪io/
- tavutus: post‧po‧si‧ti‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | postpositio | postpositiot |
| genetiivi | postposition | postpositioiden postpositioitten |
| partitiivi | postpositiota | postpositioita |
| akkusatiivi | postpositio; postposition |
postpositiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | postpositiossa | postpositioissa |
| elatiivi | postpositiosta | postpositioista |
| illatiivi | postpositioon | postpositioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | postpositiolla | postpositioilla |
| ablatiivi | postpositiolta | postpositioilta |
| allatiivi | postpositiolle | postpositioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | postpositiona | postpositioina |
| translatiivi | postpositioksi | postpositioiksi |
| abessiivi | postpositiotta | postpositioitta |
| instruktiivi | – | postpositioin |
| komitatiivi | – | postpositioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | postpositio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. nominaalisen päälausekkeensa jälkeen tuleva suhdesana, esim. jälkeen (vrt. prepositio):
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- postpositio Kielitoimiston sanakirjassa
- postpositio Tieteen termipankissa