populo

Ido

Substantiivi

populo (yksikön akkusatiivi populon; monikko populi, monikon akkusatiivi populin)

1. kansa

Latina

Substantiivi

populō

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta populus
2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta populus

Verbi

populō (I) (akt. prees. inf. populāre,ind. perf. y. 1. p. populāvī, part. perf. populātus) (taivutus[luo])

1. kansoittaa