pono

Latina

Verbi

pōnō (III) (akt. prees. inf. pōnere, ind. perf. y. 1. p. posuī, part. perf. positus) (taivutus[luo])

1. laittaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: positio

Tästä johtuvat tytärkielten sanat

• esp. poner