polanne

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

polanne (48-J)

  1. tien pintaan tiiviiksi polkeutunut usein epätasainen tai röpelöinen lumi ja jää; etenkin tien keskelle muodostunut lumi- ja jääharjanne

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpolɑnːeˣ/
  • tavutus: po‧lan‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polanne polanteet
genetiivi polanteen polanteiden
polanteitten
partitiivi polannetta polanteita
akkusatiivi polanne;
polanteen
polanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi polanteessa polanteissa
elatiivi polanteesta polanteista
illatiivi polanteeseen polanteisiin
polanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi polanteella polanteilla
ablatiivi polanteelta polanteilta
allatiivi polanteelle polanteille
muut sijamuodot
essiivi polanteena polanteina
translatiivi polanteeksi polanteiksi
abessiivi polanteetta polanteitta
instruktiivi polantein
komitatiivi polanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo polantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
polannet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

polanne

  1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola
  3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola
  4. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola
  5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola