poimuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
poimuttaminen (38)
- teonnimi verbistä poimuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | poimuttaminen | poimuttamiset |
| genetiivi | poimuttamisen | poimuttamisten poimuttamisien |
| partitiivi | poimuttamista | poimuttamisia |
| akkusatiivi | poimuttaminen; poimuttamisen |
poimuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poimuttamisessa | poimuttamisissa |
| elatiivi | poimuttamisesta | poimuttamisista |
| illatiivi | poimuttamiseen | poimuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poimuttamisella | poimuttamisilla |
| ablatiivi | poimuttamiselta | poimuttamisilta |
| allatiivi | poimuttamiselle | poimuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poimuttamisena (poimuttamisna) |
poimuttamisina |
| translatiivi | poimuttamiseksi | poimuttamisiksi |
| abessiivi | poimuttamisetta | poimuttamisitta |
| instruktiivi | – | poimuttamisin |
| komitatiivi | – | poimuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | poimuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
poimuttamis- | |