poikia

Suomi

Substantiiivi

poikia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta poika

Verbi

poikia (61-D) (taivutus[luo])

1. (naudasta) synnyttää, vasikoida
2. (rahasta) lisääntyä

   Pannaan raha poikimaan.

3. tuottaa myöhemmin

Ääntäminen

• IPA: /ˈpoi̯kiɑˣ/
• tavutus: poi‧ki‧a

Etymologia

johdos substantiivista poika (vahva vartalo poik|a- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. synnyttää

hollanti: jongen inarinsaame: čivgâđ

ranska: mettre bas, vêler unkari: megfiadzik

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: poikiminen

Yhdyssanat

poikimahalvaus

Aiheesta muualla

• poikia Kielitoimiston sanakirjassa
• poikia Suomen etymologisessa sanakirjassa