planttu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

planttu (1-C)

  1. (murteellinen) taimi
  2. (murteellinen, vanhentunut) lanttu
  3. (puhekieltä, leikkimielinen) noviisi, keltanokka, vasta-alkaja

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta planta.[1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • planttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.