pläkki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: plakki

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pläkki (5-A)

  1. (murteellinen, Pohjanmaa) läkki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈplækːi/
  • tavutus: pläk‧ki

Substantiivi[muokkaa]

pläkki (5-A)[1]

  1. (vanhentunut) muste, kirjoitusmuste

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pläkki pläkit
genetiivi pläkin pläkkien
(pläkkein)
partitiivi pläkkiä pläkkejä
akkusatiivi pläkki;
pläkin
pläkit
sisäpaikallissijat
inessiivi pläkissä pläkeissä
elatiivi pläkistä pläkeistä
illatiivi pläkkiin pläkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pläkillä pläkeillä
ablatiivi pläkiltä pläkeiltä
allatiivi pläkille pläkeille
muut sijamuodot
essiivi pläkkinä pläkkeinä
translatiivi pläkiksi pläkeiksi
abessiivi pläkittä pläkeittä
instruktiivi pläkein
komitatiivi pläkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pläki-
vahva vartalo pläkki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta bläck[2]

Idiomit[muokkaa]

  • olla selvä kuin pläkki - jokin asia on täydellisen selvä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pläkki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
  2. Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 127. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.