pistoke
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- liitäntäjohdon osa, jolla johto liitetään sähkölaitteeseen
- pistotulppa
- (tietotekniikka) abstraktio rajapinnalle, jonka kautta prosessit voivat kommunikoida keskenään joko samalla laitteella tai verkon yli
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpist̪okeˣ/
- tavutus: pis‧to‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pistoke | pistokkeet |
| genetiivi | pistokkeen | pistokkeiden pistokkeitten |
| partitiivi | pistoketta | pistokkeita |
| akkusatiivi | pistoke; pistokkeen |
pistokkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pistokkeessa | pistokkeissa |
| elatiivi | pistokkeesta | pistokkeista |
| illatiivi | pistokkeeseen | pistokkeisiin pistokkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pistokkeella | pistokkeilla |
| ablatiivi | pistokkeelta | pistokkeilta |
| allatiivi | pistokkeelle | pistokkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pistokkeena | pistokkeina |
| translatiivi | pistokkeeksi | pistokkeiksi |
| abessiivi | pistokkeetta | pistokkeitta |
| instruktiivi | – | pistokkein |
| komitatiivi | – | pistokkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pistokkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pistoket- | |