pirullisuuttaan
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]pirullisuuttaan (ei vertailuasteita)
- (arkikieltä) ilkeyttään, pirullisuuteen taipuvaisen luonteensa tähden
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpirulːisuːt̪ːɑːn/
- tavutus: pi‧rul‧li‧suut‧taan
Taivutus
[muokkaa]- Puhekielessä käytetään toisinaan taipumattomana (3. persoonan kaltaisesti)
| persoona | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| 1. | pirullisuuttani | pirullisuuttamme |
| 2. | pirullisuuttasi | pirullisuuttanne |
| 3. | pirullisuuttaan pirullisuuttansa | |
Etymologia
[muokkaa]- substantiivin taivutusmuodosta
Substantiivi
[muokkaa]pirullisuuttaan
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan possessiivimuoto sanasta pirullisuutta, joka on yksikön partitiivimuoto sanasta pirullisuus
- (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan possessiivimuoto sanasta pirullisuutta, joka on yksikön partitiivimuoto sanasta pirullisuus