pioneeri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pioneeri (5)[1]

  1. edelläkävijä, tienraivaaja
  2. asevoimien pioneerijoukkojen sotilas
  3. erään vasemmistolaisen nuorisojärjestön jäsen
    Minä olen pikku pioneeri ja vähäinen on vielä minun voimani. (Matti Rossi (suom.): Lenin-setä asuu venäjällä, 1972)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpioˌneːri/
  • tavutus: pi‧o‧nee‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pioneeri pioneerit
genetiivi pioneerin pioneerien
(pioneerein)
partitiivi pioneeria pioneereja
akkusatiivi pioneeri;
pioneerin
pioneerit
sisäpaikallissijat
inessiivi pioneerissa pioneereissa
elatiivi pioneerista pioneereista
illatiivi pioneeriin pioneereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pioneerilla pioneereilla
ablatiivi pioneerilta pioneereilta
allatiivi pioneerille pioneereille
muut sijamuodot
essiivi pioneerina pioneereina
translatiivi pioneeriksi pioneereiksi
abessiivi pioneeritta pioneereitta
instruktiivi pioneerein
komitatiivi pioneereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pioneeri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pioneerihenki, pioneerikomppania, pioneerityö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5