pinta

Suomi

Veden pinta [1]

Pöydän pinta [1]

Neliö pallon pinnalla [2]

Substantiivi

pinta (9-J)

1. esineen tai asian uloin kerros

   Pöytä pitäisi pyyhkiä, koska sen pinta on likainen.

   Veden pinta väreili kevyessä tuulessa.

2. (matematiikka) kaksiulotteinen jatkuva pistejoukko
3. pintarima

   Ostin sahalta pintoja polttopuuksi.

4. (kuvaannollisesti) (paljas) iho

   Hiki nousi pintaan.

   paljasta pintaa

   pinta voi kärähtää auringossa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpint̪ɑ/, [ˈpin̪t̪ɑ̝]
• tavutus: pin‧ta

Käännökset

1. esineen tai asian uloin taso

englanti: surface espanja: superficie f. italia: superficie f. kroatia: površina f. ranska: superficie f., surface f.

ruotsi: yta tšekki: povrch turkki: yüzey venäjä: поверхность viro: pind

Liittyvät sanat

• himmeäpintainen
• itsepintainen, itsepintaisesti, itsepintaisuus
• karheapintainen
• karkeapintainen
• karvapintainen
• kovapintainen
• mattapintainen
• pinnalla
• -pintaisuus

Johdokset

• adjektiivit: pinnallinen, -pintainen
• substantiivit: pinnoite
• verbit: pinnoittaa, pintautua, pinttyä

Yhdyssanat

alapinta, emalipinta, etupinta, hankauspinta, heijastuspinta, hiomapinta, ikkunapinta, järvenpinta, kartiopinta, kidepinta, kiiltopinta, kiiltopintainen, kiiltäväpintainen, kontaktipinta, kosketuspinta, kulumapinta, kulumispinta, kulutuspinta, kuvapinta, laakeripinta, laastipinta, lakkapinta, lasipinta, lattiapinta, leikkauspinta, lieriöpinta, liimapinta, liukumapinta, liukupinta, lohkopinta, loistepinta, luiskapinta, maalipinta, maanpinta, mattapinta, merenpinta, metallipinta, muovipinta, murrospinta, murtopinta, murtumapinta, nivelpinta, nukkapinta, pallopinta, peilipinta, pinnankorkeus, pinnanmittaus, pinnanmuodostus, pinnanmuoto, pinta-ala, pintahaava, pintahiiva, pintailmiö, pintajengi, pintajännitys, pintakama, pintakarkaisu, pintakasvillisuus, pintakelmu, pintakerros, pintakiilto, pintakivilaji, pintakoreus, pintakoristelu, pintakudos, pintakuljetus, pintakulttuuri, pintakuohu, pintakuvanheitin, pintakuvio, pintakuviointi, pintakäsittely, pintalauta, pintaliidin, pintaliito, pintaliitäjä, pintalämpötila, pintamitta, pintamuokkaus, pintamuoti, pintanaarmu, pintanahka, pintapelastaja, pintapuoli, pintapuu, pintapyöriö, pintarakenne, pintaremontti, pintarima, pintarouta, pintasakki, pintasilaus, pintasolukko, pintateitse, pintatieto, pintavalunta, pintaverisuoni, pintavesi, pintaveto, pintavika, pintavirta, pintaväre, pintaväreily, poikkileikkauspinta, projektiopinta, purjepinta, purupinta, puupinta, pystypinta, pyörähdyspinta, raapaisupinta, rappauspinta, ruuvipinta, sahauspinta, seinäpinta, sisäpinta, sivupinta, takapinta, tarttumapinta, tasopinta, tienpinta, työpinta, työstöpinta, ulkopinta, vaakapinta, vaippapinta, vedenpinta, vesipinta, viistopinta, väripinta, yläpinta

Sanaliitot

• kalteva pinta

Idiomit

• paljas pinta
  1. vähäisen vaatetuksen alta näkyvä iho, alastomuus

     Paljas pinta ei yksinään tee mainoksesta lainvastaista.

     Poikia kiinnosti paljas pinta, kun yksi tyttö meni uimaan pelkissä bikinihousuissa.

• pitää pintansa
  1. olla antamatta periksi
• olla pinnalla
  1. saada runsaasti julkisuutta
  2. nauttia suurta suosiota t. olla muodikas

Aiheesta muualla

• pinta Kielitoimiston sanakirjassa
• pinta Tieteen termipankissa

Substantiivi

pinta (9)

1. Treponema carateum ‑spirokeetan aiheuttama vakava tartuntatauti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pinta	–
genetiivi	pintan	–
partitiivi	pintaa	–
akkusatiivi	pinta; pintan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	pintassa	–
elatiivi	pintasta	–
illatiivi	pintaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	pintalla	–
ablatiivi	pintalta	–
allatiivi	pintalle	–
muut sijamuodot
essiivi	pintana	–
translatiivi	pintaksi	–
abessiivi	pintatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	pintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pinta-
vahva vartalo	pinta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. eräs spiroosi

espanja: pinta f. katalaani: pinta f.

portugali: pinta f. ukraina: пінта f.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (harvinainen) karate

Aiheesta muualla

• pinta Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

pinta f.

1. ulkonäkö
2. pinta (tauti)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• aspecto

Verbi

pinta

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä pintar[luo]
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pintar

Katalaani

Substantiivi

pinta f.

1. pinta (tauti)

Portugali

Substantiivi

pinta f.

1. pinta (tauti)
2. luomi
3. täplä, piste
4. ulkonäkö, olemus