pinnata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
pinnata (73) (taivutus[luo]) (y. 1. p: pinnaan)
- olla pois (yl. koulusta) ilman lupaa, lintsata
- tehdä huolimattomasti
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpinːɑt̪ɑˣ/
- tavutus: pin‧na‧ta
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta pinna. Nykymerkitys on 1900-luvulta.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: pinnaaja
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pinnata Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
pinnata (73-J) (taivutus[luo]) (y. 1. p: pintaan)