pinnallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
pinnallinen (38) (komparatiivi pinnallisempi, superlatiivi pinnallisin) (taivutus [luo])
- pinnalla tai pinnassa oleva
- pinnallinen laskimotulehdus
- ei syvällinen
- Se on vain pinnallinen raapaisu aiheeseen.
- lähinnä ulkonäöstä tai vastaavasta kiinnostunut ihminen
- Millainen on pinnallinen ihminen?
- tyhjänpäiväinen, vähämerkityksinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpinːɑlˌlinen/
- tavutus: pin‧nal‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. pinnalla tai pinnassa oleva
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: pinnallisesti
- verbit: pinnallistaa, pinnallistua
- substantiivit: pinnallisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pinnallinen Kielitoimiston sanakirjassa