pinja

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Pinja


Wikipedia
Katso artikkeli Pinja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinja (9)[1]

  1. Etelä-Euroopassa kasvava mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka siemenet ovat syötäviä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpinjɑ/
  • tavutus: pin‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pinja pinjat
genetiivi pinjan pinjojen
(pinjain)
partitiivi pinjaa pinjoja
akkusatiivi pinja;
pinjan
pinjat
sisäpaikallissijat
inessiivi pinjassa pinjoissa
elatiivi pinjasta pinjoista
illatiivi pinjaan pinjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinjalla pinjoilla
ablatiivi pinjalta pinjoilta
allatiivi pinjalle pinjoille
muut sijamuodot
essiivi pinjana pinjoina
translatiivi pinjaksi pinjoiksi
abessiivi pinjatta pinjoitta
instruktiivi pinjoin
komitatiivi pinjoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pinja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9