pinja
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pinja (9)
- Etelä-Euroopassa kasvava mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka siemenet ovat syötäviä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpinjɑ/
- tavutus: pin‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pinja | pinjat |
| genetiivi | pinjan | pinjojen (pinjain) |
| partitiivi | pinjaa | pinjoja |
| akkusatiivi | pinja; pinjan |
pinjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pinjassa | pinjoissa |
| elatiivi | pinjasta | pinjoista |
| illatiivi | pinjaan | pinjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pinjalla | pinjoilla |
| ablatiivi | pinjalta | pinjoilta |
| allatiivi | pinjalle | pinjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pinjana | pinjoina |
| translatiivi | pinjaksi | pinjoiksi |
| abessiivi | pinjatta | pinjoitta |
| instruktiivi | – | pinjoin |
| komitatiivi | – | pinjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pinja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pinja Kielitoimiston sanakirjassa