pingo
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
pingo
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pinkoa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pinkoa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pinkoa
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
pingō (III) (akt. prees. inf. pingere, ind. perf. y. 1. p. pīnxī, part. perf. pictus) (taivutus[luo])
Lähteet[muokkaa]
- Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.
Portugali[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pingo m.