pilkka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- häpäisevä puhe, iva
- puun kylkeen teräaseella tehty merkki
- Leima lyötiin keskelle pilkkaa.
- (puhekieltä) kohde, maalipiste
- Ammutaan pilkkaa.
- Nuoli osui pilkkaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpilkːɑ/
- tavutus: pilk‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pilkka | pilkat |
| genetiivi | pilkan | pilkkojen (pilkkain) |
| partitiivi | pilkkaa | pilkkoja |
| akkusatiivi | pilkka; pilkan |
pilkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pilkassa | pilkoissa |
| elatiivi | pilkasta | pilkoista |
| illatiivi | pilkkaan | pilkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pilkalla | pilkoilla |
| ablatiivi | pilkalta | pilkoilta |
| allatiivi | pilkalle | pilkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pilkkana | pilkkoina |
| translatiivi | pilkaksi | pilkoiksi |
| abessiivi | pilkatta | pilkoitta |
| instruktiivi | – | pilkoin |
| komitatiivi | – | pilkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pilka- | |
| vahva vartalo | pilkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: pilkallinen
- verbit: pilkata, pilkkoa, pilkoittaa
Yhdyssanat
[muokkaa]jumalanpilkka, pilkanteko, pilkkahinta, pilkkahuuto, pilkkakirjoitus, pilkkakirves, pilkkalaulu, pilkkanimi, pilkkaruno, pilkkasiipi