pilaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pilaaja (10)
- henkilö, joka pilaa jotakin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpilɑːjɑ/
- tavutus: pi‧laa‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pilaaja | pilaajat |
genetiivi | pilaajan | pilaajien (pilaajain) |
partitiivi | pilaajaa | pilaajia |
akkusatiivi | pilaaja; pilaajan |
pilaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pilaajassa | pilaajissa |
elatiivi | pilaajasta | pilaajista |
illatiivi | pilaajaan | pilaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pilaajalla | pilaajilla |
ablatiivi | pilaajalta | pilaajilta |
allatiivi | pilaajalle | pilaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pilaajana | pilaajina |
translatiivi | pilaajaksi | pilaajiksi |
abessiivi | pilaajatta | pilaajitta |
instruktiivi | – | pilaajin |
komitatiivi | – | pilaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pilaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä pilata (pilaa- + -ja)
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka pilaa jotakin
|