pikkumaisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pikkumaisuus (40)
- se, että on pikkumainen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpikːuˌmɑi̯suːs/
- tavutus: pik‧ku‧mai‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pikkumaisuus | pikkumaisuudet |
| genetiivi | pikkumaisuuden | pikkumaisuuksien |
| partitiivi | pikkumaisuutta | pikkumaisuuksia |
| akkusatiivi | pikkumaisuus; pikkumaisuuden |
pikkumaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pikkumaisuudessa | pikkumaisuuksissa |
| elatiivi | pikkumaisuudesta | pikkumaisuuksista |
| illatiivi | pikkumaisuuteen | pikkumaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pikkumaisuudella | pikkumaisuuksilla |
| ablatiivi | pikkumaisuudelta | pikkumaisuuksilta |
| allatiivi | pikkumaisuudelle | pikkumaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pikkumaisuutena | pikkumaisuuksina |
| translatiivi | pikkumaisuudeksi | pikkumaisuuksiksi |
| abessiivi | pikkumaisuudetta | pikkumaisuuksitta |
| instruktiivi | – | pikkumaisuuksin |
| komitatiivi | – | pikkumaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pikkumaisuude- | |
| vahva vartalo | pikkumaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
pikkumaisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi pikkumainen (vokaalivartalo pikkumaise- ) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että on pikkumainen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pikkumaisuus Kielitoimiston sanakirjassa