pikanttius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pikanttius (40)[1]

  1. se, että on pikantti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpikɑnt̪ˌt̪ius/ tai /ˈpikɑnt̪ːiu̯s/
  • tavutus: pi‧kant‧ti‧us / pi‧kant‧tius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pikanttius pikanttiudet
genetiivi pikanttiuden pikanttiuksien
partitiivi pikanttiutta pikanttiuksia
akkusatiivi pikanttius;
pikanttiuden
pikanttiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi pikanttiudessa pikanttiuksissa
elatiivi pikanttiudesta pikanttiuksista
illatiivi pikanttiuteen pikanttiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pikanttiudella pikanttiuksilla
ablatiivi pikanttiudelta pikanttiuksilta
allatiivi pikanttiudelle pikanttiuksille
muut sijamuodot
essiivi pikanttiutena pikanttiuksina
translatiivi pikanttiudeksi pikanttiuksiksi
abessiivi pikanttiudetta pikanttiuksitta
instruktiivi pikanttiuksin
komitatiivi pikanttiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pikanttiude-
vahva vartalo pikanttiute-
konsonantti-
vartalo
pikanttiut-

Etymologia[muokkaa]

sanan pikantti vartalosta pikantti- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40