Siirry sisältöön

piiskuri

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

piiskuri (6)

  1. (historia) orjia valvonut, pakottanut ja rankaissut työntekijä
  2. (kuvaannollisesti, halventava) ankara työnjohtaja

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpiːskuri/
  • tavutus: piis‧ku‧ri

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piiskuri piiskurit
genetiivi piiskurin piiskurien
piiskureiden
piiskureitten
partitiivi piiskuria piiskureita
piiskureja
akkusatiivi piiskuri;
piiskurin
piiskurit
sisäpaikallissijat
inessiivi piiskurissa piiskureissa
elatiivi piiskurista piiskureista
illatiivi piiskuriin piiskureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piiskurilla piiskureilla
ablatiivi piiskurilta piiskureilta
allatiivi piiskurille piiskureille
muut sijamuodot
essiivi piiskurina piiskureina
translatiivi piiskuriksi piiskureiksi
abessiivi piiskuritta piiskureitta
instruktiivi piiskurein
komitatiivi piiskureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piiskuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]