piirittänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
piirittänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä piirittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piirittänyt | piirittäneet |
| genetiivi | piirittäneen | piirittäneiden piirittäneitten |
| partitiivi | piirittänyttä | piirittäneitä |
| akkusatiivi | piirittänyt; piirittäneen | piirittäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piirittäneessä | piirittäneissä |
| elatiivi | piirittäneestä | piirittäneistä |
| illatiivi | piirittäneeseen | piirittäneisiin piirittäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piirittäneellä | piirittäneillä |
| ablatiivi | piirittäneeltä | piirittäneiltä |
| allatiivi | piirittäneelle | piirittäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piirittäneenä | piirittäneinä |
| translatiivi | piirittäneeksi | piirittäneiksi |
| abessiivi | piirittäneettä | piirittäneittä |
| instruktiivi | – | piirittänein |
| komitatiivi | – | piirittäneine |