piikittely
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]piikittely (2)
- piikitteleminen; se, että piikitellään
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpiːkit̪ˌt̪ely/
- tavutus: pii‧kit‧te‧ly
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piikittely | piikittelyt |
| genetiivi | piikittelyn | piikittelyjen piikittelyiden piikittelyitten |
| partitiivi | piikittelyä | piikittelyitä piikittelyjä |
| akkusatiivi | piikittely; piikittelyn |
piikittelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piikittelyssä | piikittelyissä |
| elatiivi | piikittelystä | piikittelyistä |
| illatiivi | piikittelyyn | piikittelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piikittelyllä | piikittelyillä |
| ablatiivi | piikittelyltä | piikittelyiltä |
| allatiivi | piikittelylle | piikittelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piikittelynä | piikittelyinä |
| translatiivi | piikittelyksi | piikittelyiksi |
| abessiivi | piikittelyttä | piikittelyittä |
| instruktiivi | – | piikittelyin |
| komitatiivi | – | piikittelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piikittely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi piikitellä ((vahva) vokaalivartalo piikittele- ) + johdin -y
Käännökset
[muokkaa]1. piikitteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- piikittely Kielitoimiston sanakirjassa